Narurunkoinen punonta 19.4

CityMartat tutustuivat aurinkoisena kevätiltana narurunkoiseen punontaan. Tekniikka oli mukavan yksinkertainen, mutta tekeminen oli hidasta. Onneksi hyvässä seurassa aika kuluu mukavasti, ja saimme kuitenkin kaikki korimme hyvälle alulle. Osa teki korin lakanakankaasta revityistä suikaleista, osa Pirkka-muovikasseista. 

Mitä korien aluista voi päätellä, kaikki korit tulevat olemaan kauniita – niin kankaiset kuin muoviset. Illan aikana jäimme miettimään, olisiko pitänyt tehdä Suomi 100-v sinivalkoisia koreja.

Kiitos Luomuspajan Kertulle!

Marianna

CityMartat Wau Lingeriessä 11.4

CityMarttojen naispoppoo yhdellä miesvahvistuksella pääsi 11.4. tutustumaan keskustassa sijaitsevaan alusvaateliike Wau lingerieen. Omistaja kertoi meille innostavalla tavalla tuotteistaan ja omasta historiastaan yrittäjänä. Nautimme samalla pientä palaa ja kuplajuomaa.

Palvelu oli erinomaista ja kokoja löytyi kaikenkokoisille naisille. 

Voi sitä naurun ja hassuttelunkin määrä, kun naiset intoutuivat sovittelemaan! Todeksi tuli todettua sekin, että naiset usein käyttävät liian pieniä liivejä. Muutamalla kuppikoko kasvoi kahdella tämän reissun jälkeen! Voi tietysti olla, että kasvu johtui vain eri liivimallista tai sitten ei. Taisi melkein jokaisella olla kassissaan joku tuote, kun ilta oli lopuillaan. Itsekin intouduin sovittelemaan ja kotiin mukaan lähtivät ihanat bikinit ja jotain pitsistäkin kassissa oli.

Taidamme kaikki WauNaiset lähteä mukaan, kun meidät seuraavan kerran tähän kauppaan kutsutaan. Kiitos illan emännälle sekä järjestäjille.

Teksti: Anu

Voimauttavaa valokuvaa Vanhalinnassa 9.4.2017

Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -näyttelyn nähneenä ilahduin, kun löysin  CityMartta -kalenterista Voimauttavan valokuva -menetelmään tutustumisen Luomuspajan Kertun johdolla. Muutaman tunnin aika mahdollisti menetelmään kurkistuksen pintaraapaisun verran.

Kerttu johdatteli meidät pohtimaan omia toiveitamme ja tuntojamme kuvakorttien avulla. Ryhmä jalkaantui työskentelemään pareittain. Jokainen pari sai käyttöönsä samanlaisen, yksinkertaisen kameran, joka raamitti työskentelyn teknisesti.

Vanhalinnan kartanon monipuolinen ympäristö antoi pareille mielenkiintoisia elementtejä kuvien suunnittelluun ja yllätysten oivaltamisen. Kasseista mahdollisesti löytyvä rekvisiitta siivitti ajatuksia uusiin suuntiin. Kevään kylmyys kipristeli alkupuolella sormia, ja maaston parhaaat kevään värit eivät olleet vielä näkyvillä.

Mistä siis olikaan kysymys? Saada kokemus siitä, miltä tuntuu olla kameran edessä ja määritellä itse, millaisen kuvan itsestään haluaa. Asetelma on herkullinen, pelottava, kutkuttava. Millaisen kuvan itsestäni siis haluan? Miten haluan näyttäytyä? Millaisen tilan kuvassa annan ympäristölle? Kuinka lähelle kameran päästän? Ujostelenko kuvaajaa, kameraa vai lopullista kuvaa? Kasvokuva, kokokuva, rekvisiitalla vai ilman? Tässä vai pieni leikkaus projektin aikana mielessä risteilleissä kysymyksistä.

Ja tarinassa on toinenkin puoli: Miltä tuntuu olla kameran takana? Olemme molemmat kuvanneet jonkin verran, tottuneet omaan kalustoomme. Kuvaajana olimme oppineet ohjaamaan mallia, ja muodostamaan kuvaa linssin takaa nähdyn perusteella. Oli opettavaista kuunnella, mitä kuvattava haluaa, antaa hänelle tila ja kokemus kuulluksi tulemisesta.

Tuokion päätteeksi jokainen valitsi oman suosikkikuvansa, joka tulostettiin. Muun materiaalin Kerttu tallentaa muistitikuille, jotka matkaavat lähipäivinä perinteisessä postissa mallin omaan käyttöön. Ryhmän työskentelyä jatkettiin vielä siten, että halukkaat jakoivat kuvansa ryhmän kanssa, ja ryhmäläiset kirjoittivat kuvasta herääviä positiivisia ajatuksia kuvan mallille.

Mitä tämä Voimauttava valokuvaus -tuokio antoi? Se herätti mielenkiinnon kuvia kohtaan, erityisesti omaa kuvaa kohtaa. Omien toiveiden ja ajatusten kuuntelu mahdollisti tehdä toiveen mukaisen kuvan omasta itsestään. Lupa kertoa toiveensa ääneensä vaatii rohkeutta - ja kuvaajalta taitoa kuunnella!

Teeman äärellä olisi ollut hienoa työskennellä pitempääkin. Aurinko alkoi lämmittää, ja parin kanssa yhteistyö keveni kuvien myötä.

Kiitos Luomuspaja ja Kerttu, CityMartat ja Mari,  Tiina ja 184 kuvaa.

Tätä olisi hienoa tehdä toisenkin kerran :)

teksti:  
Minna Österman